kiukutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiukutteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiukutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiukutteleminen | kiukuttelemiset |
genetiivi | kiukuttelemisen | kiukuttelemisten kiukuttelemisien |
partitiivi | kiukuttelemista | kiukuttelemisia |
akkusatiivi | kiukutteleminen; kiukuttelemisen |
kiukuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiukuttelemisessa | kiukuttelemisissa |
elatiivi | kiukuttelemisesta | kiukuttelemisista |
illatiivi | kiukuttelemiseen | kiukuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiukuttelemisella | kiukuttelemisilla |
ablatiivi | kiukuttelemiselta | kiukuttelemisilta |
allatiivi | kiukuttelemiselle | kiukuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiukuttelemisena (kiukuttelemisna) |
kiukuttelemisina |
translatiivi | kiukuttelemiseksi | kiukuttelemisiksi |
abessiivi | kiukuttelemisetta | kiukuttelemisitta |
instruktiivi | – | kiukuttelemisin |
komitatiivi | – | kiukuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiukuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiukuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiukutella + johdin -minen