kiukuttelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiukuttelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiu̯kut̪ˌt̪elu/
- tavutus: kiu‧kut‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiukuttelu | kiukuttelut |
genetiivi | kiukuttelun | kiukuttelujen kiukutteluiden kiukutteluitten |
partitiivi | kiukuttelua | kiukutteluita kiukutteluja |
akkusatiivi | kiukuttelu; kiukuttelun |
kiukuttelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiukuttelussa | kiukutteluissa |
elatiivi | kiukuttelusta | kiukutteluista |
illatiivi | kiukutteluun | kiukutteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiukuttelulla | kiukutteluilla |
ablatiivi | kiukuttelulta | kiukutteluilta |
allatiivi | kiukuttelulle | kiukutteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiukutteluna | kiukutteluina |
translatiivi | kiukutteluksi | kiukutteluiksi |
abessiivi | kiukuttelutta | kiukutteluitta |
instruktiivi | – | kiukutteluin |
komitatiivi | – | kiukutteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiukuttelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiukutella + johdin -u
Käännökset
muokkaa1. kiukutteleminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kiukuttelu Kielitoimiston sanakirjassa