kivikausi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakivikausi
- historian aikakausi, jolloin työkalujen pääasiallinen valmistusmateriaali oli kivi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiʋiˌkɑu̯si/
- tavutus: ki‧vi‧kau‧si
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kivikausi | kivikaudet |
genetiivi | kivikauden | kivikausien (kivikautten) |
partitiivi | kivikautta | kivikausia |
akkusatiivi | kivikausi; kivikauden |
kivikaudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kivikaudessa | kivikausissa |
elatiivi | kivikaudesta | kivikausista |
illatiivi | kivikauteen | kivikausiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kivikaudella | kivikausilla |
ablatiivi | kivikaudelta | kivikausilta |
allatiivi | kivikaudelle | kivikausille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kivikautena | kivikausina |
translatiivi | kivikaudeksi | kivikausiksi |
abessiivi | kivikaudetta | kivikausitta |
instruktiivi | – | kivikausin |
komitatiivi | – | kivikausine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kivikaude- | |
vahva vartalo | kivikaute- | |
konsonantti- vartalo |
kivikaut- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista kivi ja kausi
Käännökset
muokkaa1. historiallinen aikakausi, jolloin työkalujen pääasiallinen valmistusmateriaali oli kivi
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kivikautinen