klärte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä klären
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä klären
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä klären
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä klären