klärten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä klären
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä klären
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä klären
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä klären