klarsten

Saksa

Adjektiivi

klarsten

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
11. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko datiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)
15. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta klarste (joka on superlatiivimuoto sanasta klar)