Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

klingelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä klingeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä klingeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä klingeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä klingeln