kloppima
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaakloppima (inf. kloppima, yks.3. klopib)
- tampata, hakata; vatkata
- klopib klopitsaga vaipa kloppimispuul – tamppaa mattopiiskalla mattoa tamppaustelineellä
- munavalget kloppida – vatkata munanvalkuaisia
- mukiloida; kolhia
- Joodik hakkas vastast kloppima. – Juoppo alkoi mukiloida vastustajaansa.
- Kui puuvili vedamisel kloppida saab, läheb ta kergesti mädanema. – Jos hedelmät kuljetuksessa kolhiintuvat, ne rupeavat helposti mätänemään.
- jyskyttää