knotet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä knoten
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä knoten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä knoten
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä knoten