knotete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä knoten
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä knoten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä knoten
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä knoten