knoteten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä knoten
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä knoten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä knoten
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä knoten