koisaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoisaaminen (38)
- teonnimi verbistä koisata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koisaaminen | koisaamiset |
| genetiivi | koisaamisen | koisaamisten koisaamisien |
| partitiivi | koisaamista | koisaamisia |
| akkusatiivi | koisaaminen; koisaamisen |
koisaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koisaamisessa | koisaamisissa |
| elatiivi | koisaamisesta | koisaamisista |
| illatiivi | koisaamiseen | koisaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koisaamisella | koisaamisilla |
| ablatiivi | koisaamiselta | koisaamisilta |
| allatiivi | koisaamiselle | koisaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koisaamisena (koisaamisna) |
koisaamisina |
| translatiivi | koisaamiseksi | koisaamisiksi |
| abessiivi | koisaamisetta | koisaamisitta |
| instruktiivi | – | koisaamisin |
| komitatiivi | – | koisaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koisaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koisaamis- | |