kol
 |
Muinaisyläsaksa muokkaa
Substantiivi muokkaa
kol n.
Etymologia muokkaa
- germaanisen kantakielen sanasta *kulą
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kol n. (5) (yks. määr. kolet[luo], mon. epämäär. kol, mon. määr. kolen[luo])
- hiili (alkuaine)
- hiili (polttoaine)
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
- brunkol, grillkol, kolatom, koldioxid, kolgruva, kolhalt, kolkraft, kolkällare, kolmila, kolneutral, kolsvart, stenkol, träkol
Aiheesta muualla muokkaa
- kol Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Turkki muokkaa
Substantiivi muokkaa
kol -lu
- (anatomia) käsivarsi