kolahtaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kolahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- päästää ääni, jollainen syntyy esim. kahden kovan esineen osuessa yhteen
- Laukku kolahti pudotessaan lattialle.
- osua johonkin
- Varvas kolahti kipeästi tuolinjalkaan.
- Päät kolahtivat yhteen.
- (slangia) (huumeesta) alkaa vaikuttaa
- Puolen minuutin kuluttua kolahti.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkolɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: ko‧lah‧taa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kolahdus
- verbit: kolahdella, kolauttaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kolahtaa Kielitoimiston sanakirjassa