kollabierte

Saksa

Verbi

kollabierte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kollabieren
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kollabieren
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kollabieren
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kollabieren
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta kollabiert (joka on partisiipin perfekti sanasta kollabieren)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta kollabiert (joka on partisiipin perfekti sanasta kollabieren)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta kollabiert (joka on partisiipin perfekti sanasta kollabieren)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta kollabiert (joka on partisiipin perfekti sanasta kollabieren)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta kollabiert (joka on partisiipin perfekti sanasta kollabieren)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta kollabiert (joka on partisiipin perfekti sanasta kollabieren)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta kollabiert (joka on partisiipin perfekti sanasta kollabieren)