kollidiere

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kollidieren
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kollidieren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kollidieren
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kollidieren