kolmisointu

Suomi

Substantiivi

kolmisointu

1. (musiikki) sointu, joka koostuu kolmesta sävelestä, jotka ovat terssin päässä toisistaan eli, jossa kaksi muuta säveltä on pohjasäveleeseen nähden terssin ja kvintin päässä siitä

   C-duurisointu on kolmisointu, joka koostuu sävelistä c, e ja g.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolmiˌsoi̯nt̪u/
• tavutus: kol‧mi‧soin‧tu

Etymologia

yhdyssana sanoista kolmi- ja sointu

Käännökset

1. pohjasävelestä, terssistä ja kvintistä muodostuva sointu

englanti: triad

ruotsi: treklang

Liittyvät sanat

• voimasointu
• kuusisointu