Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kombo (1)

  1. (musiikki, arkikieltä) esivahvistimen, vahvistimen ja kaiuttimen sisältävä laite  termi?
  2. (arkikieltä) yhdistelmä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kombo kombot
genetiivi kombon kombojen
partitiivi komboa komboja
akkusatiivi kombo;
kombon
kombot
sisäpaikallissijat
inessiivi kombossa komboissa
elatiivi kombosta komboista
illatiivi komboon komboihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kombolla komboilla
ablatiivi kombolta komboilta
allatiivi kombolle komboille
muut sijamuodot
essiivi kombona komboina
translatiivi komboksi komboiksi
abessiivi kombotta komboitta
instruktiivi komboin
komitatiivi komboine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kombo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa