Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

komedia (12)[1]

Katso artikkeli Komedia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. huvinäytelmä; yksi draaman lajeista

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkomeˌdiɑ/
  • tavutus: ko‧me‧di‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi komedia komediat
genetiivi komedian komedioiden
komedioitten
(komediain)
partitiivi komediaa komedioita
akkusatiivi komedia;
komedian
komediat
sisäpaikallissijat
inessiivi komediassa komedioissa
elatiivi komediasta komedioista
illatiivi komediaan komedioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi komedialla komedioilla
ablatiivi komedialta komedioilta
allatiivi komedialle komedioille
muut sijamuodot
essiivi komediana komedioina
translatiivi komediaksi komedioiksi
abessiivi komediatta komedioitta
instruktiivi komedioin
komitatiivi komedioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo komedia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vuoden 1642 Raamatusta kirjakieleen tullut sana[2] << latinan cōmoedia, muinaiskreikan κωμῳδία (kōmōidía)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

komiikka, koominen

Yhdyssanat muokkaa

komediahahmo, komediakirjallisuus, lavakomedia, luonnekomedia, slapstickkomedia, stand up -komedia, tragikomedia

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).