Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

komento (1-J)

  1. varsinkin sotilaallinen lyhyt suullinen käsky
  2. (tietotekniikka) käsky, jolla laite ohjaa toisen laitteen toimintaa; tietokoneelle varsinkin tekstimuodossa annettu tehtävä
  3. varsinkin sotilaallinen päällikkyys, johto, määräysvalta
  4. kuri, järjestys, elämänmeno, "meininki"

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoment̪o/
  • tavutus: ko‧men‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi komento komennot
genetiivi komennon komentojen
partitiivi komentoa komentoja
akkusatiivi komento;
komennon
komennot
sisäpaikallissijat
inessiivi komennossa komennoissa
elatiivi komennosta komennoista
illatiivi komentoon komentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi komennolla komennoilla
ablatiivi komennolta komennoilta
allatiivi komennolle komennoille
muut sijamuodot
essiivi komentona komentoina
translatiivi komennoksi komennoiksi
abessiivi komennotta komennoitta
instruktiivi komennoin
komitatiivi komentoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo komenno-
vahva vartalo komento-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

komentoalus, komentohihna, komentokehote, komentokuori, komentomoduuli, komentopaikka, komentoporras, komentorivi, komentorivitulkki, komentosilta, komentosuhde, komentotalous, komentoteitse, komentotie, komentotulkki, komentovyö, komentoääni, tulikomento

Aiheesta muualla muokkaa

  • komento Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 411, 595, 604 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa