kommandiere

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kommandieren
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kommandieren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kommandieren
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kommandieren