koolaus

Suomi

Koolaus

Substantiivi

koolaus

1. (rakennustekniikka) rakennuksen seinän, katon tai lattian pintarakenteen kantava ja kiinnittävä rakenneosa, johon pintarakenne kiinnitetään

Etymologia

Ruotsin skåla (laudoittaa, Suomessa myös koolata), joka mahdollisesti on (tässä merkityksessä) peräisin alasaksan sanasta schalen (laudoittaa).

Käännökset

1. rakennuksen seinän, katon tai lattian pintarakenteen kantava ja kiinnittävä rakenneosa, johon pintarakenne kiinnitetään

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

koolata