kopukka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kopukka (14-A) (monikko kopukat)
- huono hevonen
- (slangia, huume-) heroiini
- (historia) puutavaran uittotyössä käytetty tilapäinen lautta, joka tehtiin sitomalla köysillä tai vitsaksilla kaksi tai useampia tukkeja yhteen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkopukːɑ/, [ˈko̞pukːɑ]
- tavutus: ko‧puk‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kopukka | kopukat |
| genetiivi | kopukan | kopukoiden kopukoitten kopukkojen (kopukkain) |
| partitiivi | kopukkaa | kopukoita kopukkoja |
| akkusatiivi | kopukka; kopukan |
kopukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kopukassa | kopukoissa |
| elatiivi | kopukasta | kopukoista |
| illatiivi | kopukkaan | kopukkoihin kopukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kopukalla | kopukoilla |
| ablatiivi | kopukalta | kopukoilta |
| allatiivi | kopukalle | kopukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kopukkana | kopukkoina kopukoina |
| translatiivi | kopukaksi | kopukoiksi |
| abessiivi | kopukatta | kopukoitta |
| instruktiivi | – | kopukoin |
| komitatiivi | – | kopukoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kopuka- | |
| vahva vartalo | kopukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- 2. myös hevosta tarkoittavien heroiinin slanginimien ”hepo” ja "heppa" mukaan
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kopukka Kielitoimiston sanakirjassa