kor

Katso myös: Kor., kór, kör

Ruotsi

Substantiivi

kor n. (5) (yks. määr. koret[luo], mon. epämäär. kor, mon. määr. koren[luo])

1. (arkkitehtuuri) kuori (kirkon etuosa)

Substantiivi

kor

1. (taivutusmuoto) monikon epämääräinen muoto sanasta ko

Liittyvät sanat

• park
• skal

Tanska

Substantiivi

kor n. (koret, kor, korene)

1. kuoro

Unkari

Substantiivi

kor

1. ikä
2. aika, (aika)kausi