korista

Katso myös: kórista

Suomi

Verbi

korista (53) (taivutus[luo])

1. pitää korisevaa ääntä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorist̪ɑˣ/
• tavutus: ko‧ris‧ta

Käännökset

1. pitää korisevaa ääntä

kroaatti: hroptati

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: koriseminen

Aiheesta muualla

• korista Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

korista

1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta kori

Substantiivi

korista

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta koris

Substantiivi

korista

1. (taivutusmuoto) monikon elatiivimuoto sanasta kora

Verbi

korista

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä koristaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä koristaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä koristaa