Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kosini (5)

  1. (trigonometria) suorakulmaisen kolmion terävän kulman viereisen kateetin suhde sen hypotenuusaan; vastaava funktio

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkosini/
  • tavutus: ko‧si‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosini kosinit
genetiivi kosinin kosinien
(kosinein)
partitiivi kosinia kosineja
akkusatiivi kosini;
kosinin
kosinit
sisäpaikallissijat
inessiivi kosinissa kosineissa
elatiivi kosinista kosineista
illatiivi kosiniin kosineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kosinilla kosineilla
ablatiivi kosinilta kosineilta
allatiivi kosinille kosineille
muut sijamuodot
essiivi kosinina kosineina
translatiivi kosiniksi kosineiksi
abessiivi kosinitta kosineitta
instruktiivi kosinein
komitatiivi kosineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kosini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kosini Kielitoimiston sanakirjassa