kosketin

Suomi

Substantiivi

kosketin

1. soittimen sormella painettava nappula, jonka painaminen aihettaa vastaavan sävelen soittamisen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkosket̪in/
• tavutus: kos‧ke‧tin

Etymologia

verbi koskettaa (heikko vartalo kosket|a-) + johdin -in

Liittyvät sanat

koskettimellinen, pistoke

Yhdyssanat

kosketinrivi, kosketinsoitin, kosketinsoittaja, liukukosketin, seinäkosketin, suojakosketinpistorasia, suojakosketinpistotulppa

Aiheesta muualla

• kosketin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kosketin

1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä koskettaa