Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koto (1-F)

  1. (vanhahtava, runollinen) koti
    Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan. (A. Kivi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkot̪o/
  • tavutus: ko‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koto kodot
genetiivi kodon kotojen
partitiivi kotoa kotoja
akkusatiivi koto;
kodon
kodot
sisäpaikallissijat
inessiivi kodossa kodoissa
elatiivi kodosta kodoista
illatiivi kotoon kotoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kodolla kodoilla
ablatiivi kodolta kodoilta
allatiivi kodolle kodoille
muut sijamuodot
essiivi kotona kotoina
translatiivi kodoksi kodoiksi
abessiivi kodotta kodoitta
instruktiivi kodoin
komitatiivi kotoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kodo-
vahva vartalo koto-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kotomaa, lintukoto

Substantiivi muokkaa

koto (1)

  1. perinteinen japanilainen kielisoitin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koto kotot
genetiivi koton kotojen
partitiivi kotoa kotoja
akkusatiivi koto;
koton
kotot
sisäpaikallissijat
inessiivi kotossa kotoissa
elatiivi kotosta kotoista
illatiivi kotoon kotoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kotolla kotoilla
ablatiivi kotolta kotoilta
allatiivi kotolle kotoille
muut sijamuodot
essiivi kotona kotoina
translatiivi kotoksi kotoiksi
abessiivi kototta kotoitta
instruktiivi kotoin
komitatiivi kotoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • koto Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto muokkaa

Substantiivi muokkaa

koto

  1. loka, kura

Japani muokkaa

Latinisointi muokkaa

koto

  1. rōmaji-transkriptio sanasta こと