Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kotva (10)

  1. lyhyt ajanhetki, tuokio, tovi
    kotvan kuluttua
    Omaa tonttia saa kotvan odottaa. (y-lehti.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkot̪ʋɑ/
  • tavutus: kot‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kotva kotvat
genetiivi kotvan kotvien
(kotvain)
partitiivi kotvaa kotvia
akkusatiivi kotva;
kotvan
kotvat
sisäpaikallissijat
inessiivi kotvassa kotvissa
elatiivi kotvasta kotvista
illatiivi kotvaan kotviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kotvalla kotvilla
ablatiivi kotvalta kotvilta
allatiivi kotvalle kotville
muut sijamuodot
essiivi kotvana kotvina
translatiivi kotvaksi kotviksi
abessiivi kotvatta kotvitta
instruktiivi kotvin
komitatiivi kotvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kotva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kotva Kielitoimiston sanakirjassa