koukistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoukistuminen (38)
- teonnimi verbistä koukistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koukistuminen | koukistumiset |
| genetiivi | koukistumisen | koukistumisten koukistumisien |
| partitiivi | koukistumista | koukistumisia |
| akkusatiivi | koukistuminen; koukistumisen |
koukistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koukistumisessa | koukistumisissa |
| elatiivi | koukistumisesta | koukistumisista |
| illatiivi | koukistumiseen | koukistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koukistumisella | koukistumisilla |
| ablatiivi | koukistumiselta | koukistumisilta |
| allatiivi | koukistumiselle | koukistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koukistumisena (koukistumisna) |
koukistumisina |
| translatiivi | koukistumiseksi | koukistumisiksi |
| abessiivi | koukistumisetta | koukistumisitta |
| instruktiivi | – | koukistumisin |
| komitatiivi | – | koukistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koukistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koukistumis- | |