kränkelte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kränkeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kränkeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kränkeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kränkeln