kränkelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä kränkeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä kränkeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä kränkeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä kränkeln