kränkle

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kränkeln
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kränkeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kränkeln
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kränkeln