krakkaava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
krakkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä krakata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | krakkaava | krakkaavat |
| genetiivi | krakkaavan | krakkaavien (krakkaavain) |
| partitiivi | krakkaavaa | krakkaavia |
| akkusatiivi | krakkaava; krakkaavan | krakkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | krakkaavassa | krakkaavissa |
| elatiivi | krakkaavasta | krakkaavista |
| illatiivi | krakkaavaan | krakkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | krakkaavalla | krakkaavilla |
| ablatiivi | krakkaavalta | krakkaavilta |
| allatiivi | krakkaavalle | krakkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | krakkaavana | krakkaavina |
| translatiivi | krakkaavaksi | krakkaaviksi |
| abessiivi | krakkaavatta | krakkaavitta |
| instruktiivi | – | krakkaavin |
| komitatiivi | – | krakkaavine |