Katso myös: Kreivi
Wikipedia
Katso artikkeli Kreivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kreivi (5)[1]

  1. saksalaisperäinen aatelisarvo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkrei̯ʋi/
  • tavutus: krei‧vi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kreivi kreivit
genetiivi kreivin kreivien
(kreivein)
partitiivi kreiviä kreivejä
akkusatiivi kreivi;
kreivin
kreivit
sisäpaikallissijat
inessiivi kreivissä kreiveissä
elatiivi kreivistä kreiveistä
illatiivi kreiviin kreiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kreivillä kreiveillä
ablatiivi kreiviltä kreiveiltä
allatiivi kreiville kreiveille
muut sijamuodot
essiivi kreivinä kreiveinä
translatiivi kreiviksi kreiveiksi
abessiivi kreivittä kreiveittä
instruktiivi kreivein
komitatiivi kreiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kreivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • kreivin aikaan – parhaaseen mahdolliseen, osuvaan aikaan (jotain tapahtuu tai jokin saapuu)

Aiheesta muualla muokkaa

  • kreivi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5