kuhiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuhiseminen (38)
- teonnimi verbistä kuhista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuhiseminen | kuhisemiset |
| genetiivi | kuhisemisen | kuhisemisten kuhisemisien |
| partitiivi | kuhisemista | kuhisemisia |
| akkusatiivi | kuhiseminen; kuhisemisen |
kuhisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuhisemisessa | kuhisemisissa |
| elatiivi | kuhisemisesta | kuhisemisista |
| illatiivi | kuhisemiseen | kuhisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuhisemisella | kuhisemisilla |
| ablatiivi | kuhisemiselta | kuhisemisilta |
| allatiivi | kuhisemiselle | kuhisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuhisemisena (kuhisemisna) |
kuhisemisina |
| translatiivi | kuhisemiseksi | kuhisemisiksi |
| abessiivi | kuhisemisetta | kuhisemisitta |
| instruktiivi | – | kuhisemisin |
| komitatiivi | – | kuhisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuhisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuhisemis- | |