kukkia
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakukkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta kukka
Verbi
muokkaa- synnyttää kukkia
- (kuvaannollisesti) kukoistaa, rehottaa
- (arkikieltä, kuvaannollisesti, ihosta) olla näkyvästi tulehtunut
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkukːiɑˣ/, [ˈkukːiɑ]
- tavutus: kuk‧ki‧a
Etymologia
muokkaajohdos substantiivista kukka ( johdin -i- ) [1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kukinta, kukinto, kukkiminen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kukkia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys