kuljettaja

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuljettaja (10)

  1. henkilö, joka kuljettaa eli ajaa jotakin kulkuneuvoa tilapäisesti tai ammatikseen
    Nosturin kuljettajalla on korkea virka, johon korkeanpaikankammo ei sovi.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkuljet̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: kul‧jet‧ta‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuljettaja kuljettajat
genetiivi kuljettajan kuljettajien
(kuljettajain)
partitiivi kuljettajaa kuljettajia
akkusatiivi kuljettaja;
kuljettajan
kuljettajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuljettajassa kuljettajissa
elatiivi kuljettajasta kuljettajista
illatiivi kuljettajaan kuljettajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuljettajalla kuljettajilla
ablatiivi kuljettajalta kuljettajilta
allatiivi kuljettajalle kuljettajille
muut sijamuodot
essiivi kuljettajana kuljettajina
translatiivi kuljettajaksi kuljettajiksi
abessiivi kuljettajatta kuljettajitta
instruktiivi kuljettajin
komitatiivi kuljettajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuljettaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

autonkuljettaja, junankuljettaja, jäteautonkuljettaja, kuljettajankoppi, kuljettajatutkinto, kuljettajarahastus, nosturinkuljettaja, raitiovaununkuljettaja, taksinkuljettaja

Aiheesta muuallaMuokkaa