Substantiivi

muokkaa

kulkue (48)

  1. järjestäytynyt joukko yl. jonossa kulkevia ihmisiä tai kulkuvälineitä
    Juhlapäivän kunniaksi järjestettiin suuri kulkue.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkulkueˣ/
  • tavutus: kul‧ku‧e

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

verbi kulkea + johdin -ue[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 184 Ue-sanojen koostumus ja merkitys