SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kultaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulta

VerbiMuokkaa

kultaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kullata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kullata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kullata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kullata

VerbiMuokkaa

kultaa (54-I) (taivutus)

  1. kalastaa kulteella[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 270. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.