kultaa

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kultaa

(taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulta

Verbi muokkaa

kultaa

(taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kullata
(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kullata
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kullata
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kullata

Verbi muokkaa

kultaa (54-I) (taivutus[luo])

kalastaa kulteella^[1]

Käännökset muokkaa

1. kalastaa kulteella

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

substantiivit: kulle

Viitteet muokkaa

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 270. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[1] Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 270. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[1]