SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuluma (10)

  1. kulumisen aiheuttama vaurio

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkulumɑ/
  • tavutus: ku‧lu‧ma

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuluma kulumat
genetiivi kuluman kulumien
(kulumain)
partitiivi kulumaa kulumia
akkusatiivi kuluma;
kuluman
kulumat
sisäpaikallissijat
inessiivi kulumassa kulumissa
elatiivi kulumasta kulumista
illatiivi kulumaan kulumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulumalla kulumilla
ablatiivi kulumalta kulumilta
allatiivi kulumalle kulumille
muut sijamuodot
essiivi kulumana kulumina
translatiivi kulumaksi kulumiksi
abessiivi kulumatta kulumitta
instruktiivi kulumin
komitatiivi kulumine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

ViroMuokkaa

VerbiMuokkaa

kuluma (inf. kuluda, yks. 3. kulub)

  1. kulua

TaivutusMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kuluma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • kuluma sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"