Wikipedia
Katso artikkeli Kummitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kummitus (39)

  1. (taruolento) kuolleen ihmisen sielu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummitus kummitukset
genetiivi kummituksen kummitusten
kummituksien
partitiivi kummitusta kummituksia
akkusatiivi kummitus;
kummituksen
kummitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kummituksessa kummituksissa
elatiivi kummituksesta kummituksista
illatiivi kummitukseen kummituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummituksella kummituksilla
ablatiivi kummitukselta kummituksilta
allatiivi kummitukselle kummituksille
muut sijamuodot
essiivi kummituksena kummituksina
translatiivi kummitukseksi kummituksiksi
abessiivi kummituksetta kummituksitta
instruktiivi kummituksin
komitatiivi kummituksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos sanasta kumma[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.