Katso myös: Kunnia
Wikipedia
Katso artikkeli Kunnia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kunnia (12)

  1. jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus
    Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.
  2. suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää
    Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.
    On ollut kunnia saada palvella teitä.
  3. omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto
    Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.
  4. kulttuurinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"
  5. neitsyys (ylätyyliä)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkunːiɑ/
  • tavutus: kun‧ni‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kunnia kunniat
genetiivi kunnian kunnioiden
kunnioitten
(kunniain)
partitiivi kunniaa kunnioita
akkusatiivi kunnia;
kunnian
kunniat
sisäpaikallissijat
inessiivi kunniassa kunnioissa
elatiivi kunniasta kunnioista
illatiivi kunniaan kunnioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kunnialla kunnioilla
ablatiivi kunnialta kunnioilta
allatiivi kunnialle kunnioille
muut sijamuodot
essiivi kunniana kunnioina
translatiivi kunniaksi kunnioiksi
abessiivi kunniatta kunnioitta
instruktiivi kunnioin
komitatiivi kunnioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kunnia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ammattikunnia, kunnia-asia, kunniajäsen, kunniajäsenyys, kunniajuoksu, kunniakäynti, kunniakierros, kunniakirja, kunniakkuus, kunniakomppania, kunniakonsuli, kunniakuja, kunnialaukaus, kunniamaininta, kunniamarssi, kunniamerkki, kunniamurha, kunnianarkuus, kunnianarvoinen, kunnianarvoisa, kunnianhimo, kunnianhimoinen, kunnianhimoisesti, kunnianimi, kunnianimitys, kunniankipeä, kunnianloukkaus, kunnianosoitus, kunnianteko, kunniantunto, kunniapaikka, kunniapalkinto, kunniaportti, kunniapuheenjohtaja, kunniasana, kunniasija, kunniatohtori, kunniattomasti, kunniatuomioistuin, kunniavahti, kunniavartija, kunniavartio, kunniavartiomies, kunniavelka, kunniavieras, kunniavirka, sotilaskunnia, kunniamurha, kunniaväkivalta

Idiomit

muokkaa
  • Kunnia meni, mutta maine kasvoi.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kunnia Kielitoimiston sanakirjassa
  • kunnia Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 206, 743 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.