Katso myös: Kunnia
Wikipedia
Katso artikkeli Kunnia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kunnia (12)

  1. jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus
    Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.
  2. suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää
    Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.
    On ollut kunnia saada palvella teitä.
  3. omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto
    Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.
  4. kulttuurinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"
  5. neitsyys (ylätyyliä)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkunːiɑ/
  • tavutus: kun‧ni‧a

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • Kunnia meni, mutta maine kasvoi.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kunnia Kielitoimiston sanakirjassa
  • kunnia Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 206, 743 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.