Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kunnia


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kunnia (12)

  1. jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus
    Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.
  2. suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää
    Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.
    On ollut kunnia saada palvella teitä.
  3. omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto
    Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.
  4. kulttuurinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkunniɑ/
  • tavutus: kun‧ni‧a

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kunnia kunniat
genetiivi kunnian kunnioiden
kunnioitten
(kunniain)
partitiivi kunniaa kunnioita
akkusatiivi kunnia;
kunnian
kunniat
sisäpaikallissijat
inessiivi kunniassa kunnioissa
elatiivi kunniasta kunnioista
illatiivi kunniaan kunnioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kunnialla kunnioilla
ablatiivi kunnialta kunnioilta
allatiivi kunnialle kunnioille
muut sijamuodot
essiivi kunniana kunnioina
translatiivi kunniaksi kunnioiksi
abessiivi kunniatta kunnioitta
instruktiivi kunnioin
komitatiivi kunnioine-
+ omistusliite

HuomautuksetMuokkaa

Kunnia viittaa monesti arvostetumpaan julkisuuteen kuin vaikkapa ilmaus myönteinen julkisuus.

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ammattikunnia, kunnia-asia, kunniajäsen, kunniajäsenyys, kunniajuoksu, kunniakäynti, kunniakierros, kunniakirja, kunniakkuus, kunniakomppania, kunniakonsuli, kunniakuja, kunnialaukaus, kunniamaininta, kunniamarssi, kunniamerkki, kunnianarkuus, kunnianarvoinen, kunnianarvoisa, kunnianhimo, kunnianhimoinen, kunnianhimoisesti, kunnianimi, kunnianimitys, kunniankipeä, kunnianloukkaus, kunnianosoitus, kunnianteko, kunniantunto, kunniapaikka, kunniapalkinto, kunniaportti, kunniapuheenjohtaja, kunniasana, kunniasija, kunniatohtori, kunniattomasti, kunniatuomioistuin, kunniavahti, kunniavartija, kunniavartio, kunniavartiomies, kunniavelka, kunniavieras, kunniavirka, sotilaskunnia, kunniamurha, kunniaväkivalta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kunnia Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.