kuontalo
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuontalo (2)
- villa-, pellava- tms. tukko, josta kehrätään lankaa
- Aivan toinen toimenkuva oli jouluhiirellä ja joulukissalla. Niitä ei koskaan nähty, mutta ne kävivät tiettävästi kusaisemassa naisväen pellavakuontaloihin, jos ei niitä ollut ehditty kehrätä langoiksi ennen joulua.[1]
- (kuvaannollisesti) takkuinen tukka
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯nt̪ɑlo/
- tavutus: kuon‧ta‧lo
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuontalo | kuontalot |
genetiivi | kuontalon | kuontalojen kuontaloiden kuontaloitten |
partitiivi | kuontaloa | kuontaloita kuontaloja |
akkusatiivi | kuontalo; kuontalon |
kuontalot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuontalossa | kuontaloissa |
elatiivi | kuontalosta | kuontaloista |
illatiivi | kuontaloon | kuontaloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuontalolla | kuontaloilla |
ablatiivi | kuontalolta | kuontaloilta |
allatiivi | kuontalolle | kuontaloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuontalona | kuontaloina |
translatiivi | kuontaloksi | kuontaloiksi |
abessiivi | kuontalotta | kuontaloitta |
instruktiivi | – | kuontaloin |
komitatiivi | – | kuontaloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuontalo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
slaavilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.