kurbelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä kurbeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä kurbeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä kurbeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä kurbeln