Substantiivi

muokkaa

kursailu (2)

  1. kursaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkursɑi̯lu/
  • tavutus: kur‧sai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kursailu kursailut
genetiivi kursailun kursailujen
kursailuiden
kursailuitten
partitiivi kursailua kursailuita
kursailuja
akkusatiivi kursailu;
kursailun
kursailut
sisäpaikallissijat
inessiivi kursailussa kursailuissa
elatiivi kursailusta kursailuista
illatiivi kursailuun kursailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kursailulla kursailuilla
ablatiivi kursailulta kursailuilta
allatiivi kursailulle kursailuille
muut sijamuodot
essiivi kursailuna kursailuina
translatiivi kursailuksi kursailuiksi
abessiivi kursailutta kursailuitta
instruktiivi kursailuin
komitatiivi kursailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kursailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kursailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa