Redirect arrow without text.svg
Katso myös: kuŝi


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kusi (24)

  1. (alatyyliä) virtsa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈkʷusi]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kusi kuset
genetiivi kusen kusien
kusten
partitiivi kusta kusia
akkusatiivi kusi;
kusen
kuset
sisäpaikallissijat
inessiivi kusessa kusissa
elatiivi kusesta kusista
illatiivi kuseen kusiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kusella kusilla
ablatiivi kuselta kusilta
allatiivi kuselle kusille
muut sijamuodot
essiivi kusena
(kusna)
kusina
translatiivi kuseksi kusiksi
abessiivi kusetta kusitta
instruktiivi kusin
komitatiivi kusine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • ilmeisesti ikivanha suomalaisugrilainen sana, ainakin se on kantasuomen vanhinta sanastoa. Vielä 1800-luvulla sana oli tyyliltään neutraali ja yleiskielen lisäksi käytössä muun muassa lääketieteessä, mutta on sittemmin muuttunut alatyyliseksi, minkä takia sen on yleiskielessä enimmäkseen korvannut sana virtsa.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

IdiomitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kusi Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

kusi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kusta

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kusi (gen kuse, part kust)

  1. (fysiologia) virtsa
    Analüüsil leiti kuses suhkrut.
    Analyysissä löydettiin virtsasta sokeria.
  2. pissa; kusi

TaivutusMuokkaa

HuomautuksetMuokkaa

  • sävyltään paljon neutraalimpi kuin suomen kusi

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa