Wikipedia
Katso artikkeli Kutina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kutina

Substantiivi

muokkaa

kutina (12)

  1. aistimus, joka aiheuttaa tunteen ihon raapimisen tarpeesta, tunne ihon raapimisen tarpeesta
  2. (arkikieltä) aavistus jostain

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkut̪inɑ/
  • tavutus: ku‧ti‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutina kutinat
genetiivi kutinan kutinoiden
kutinoitten
(kutinain)
partitiivi kutinaa kutinoita
akkusatiivi kutina;
kutinan
kutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kutinassa kutinoissa
elatiivi kutinasta kutinoista
illatiivi kutinaan kutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutinalla kutinoilla
ablatiivi kutinalta kutinoilta
allatiivi kutinalle kutinoille
muut sijamuodot
essiivi kutinana kutinoina
translatiivi kutinaksi kutinoiksi
abessiivi kutinatta kutinoitta
instruktiivi kutinoin
komitatiivi kutinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • olla sellainen kutina (että ...)
    1. olla aavistus jostakin
      Minulla on sellainen kutina, että ensi vuosi tulee olemaan hyvän kasvun aikaa.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kutina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kutina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kuti

Sloveeni

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kutina f.

  1. kvitteni