SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kutina (12)

  1. aistimus, joka aiheuttaa tunteen ihon raapimisen tarpeesta, tunne ihon raapimisen tarpeesta
  2. (arkikieltä) aavistus jostain

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkut̪inɑ/
  • tavutus: ku‧ti‧na

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutina kutinat
genetiivi kutinan kutinoiden
kutinoitten
(kutinain)
partitiivi kutinaa kutinoita
akkusatiivi kutina;
kutinan
kutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kutinassa kutinoissa
elatiivi kutinasta kutinoista
illatiivi kutinaan kutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutinalla kutinoilla
ablatiivi kutinalta kutinoilta
allatiivi kutinalle kutinoille
muut sijamuodot
essiivi kutinana kutinoina
translatiivi kutinaksi kutinoiksi
abessiivi kutinatta kutinoitta
instruktiivi kutinoin
komitatiivi kutinoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kutina Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

kutina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kuti

SloveeniMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kutina f.

  1. kvitteni