kutsu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakutsu (1)
- käsky- tai kutsuhuuto
- pyyntö saapua johonkin tilaisuuteen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkut̪su/
- tavutus: kut‧su
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kutsu | kutsut |
genetiivi | kutsun | kutsujen |
partitiivi | kutsua | kutsuja |
akkusatiivi | kutsu; kutsun |
kutsut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kutsussa | kutsuissa |
elatiivi | kutsusta | kutsuista |
illatiivi | kutsuun | kutsuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kutsulla | kutsuilla |
ablatiivi | kutsulta | kutsuilta |
allatiivi | kutsulle | kutsuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kutsuna | kutsuina |
translatiivi | kutsuksi | kutsuiksi |
abessiivi | kutsutta | kutsuitta |
instruktiivi | – | kutsuin |
komitatiivi | – | kutsuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kutsu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaverbistä kutsua
Käännökset
muokkaa2. juhlakutsu
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kutsumaton, kutsuttu
- adverbit: kutsuen
- substantiivit: kutsuminen, kutsunta
- verbit: kutsuttaa
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kutsu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 2445 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa