SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kutsu (1)

  1. käsky- tai kutsuhuuto
  2. pyyntö saapua johonkin tilaisuuteen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkut̪su/
  • tavutus: kut‧su

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutsu kutsut
genetiivi kutsun kutsujen
partitiivi kutsua kutsuja
akkusatiivi kutsu;
kutsun
kutsut
sisäpaikallissijat
inessiivi kutsussa kutsuissa
elatiivi kutsusta kutsuista
illatiivi kutsuun kutsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutsulla kutsuilla
ablatiivi kutsulta kutsuilta
allatiivi kutsulle kutsuille
muut sijamuodot
essiivi kutsuna kutsuina
translatiivi kutsuksi kutsuiksi
abessiivi kutsutta kutsuitta
instruktiivi kutsuin
komitatiivi kutsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

verbistä kutsua

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hääkutsu, illalliskutsu, istuntokutsu, iäisyyskutsu, kokouskutsu, kotiinkutsu, kutsuhuuto, kutsukilpailu, kutsukirje, kutsukortti, kutsuluettelo, kutsumerkki, kutsunappi, kutsunäyttely, kutsuohjaus, kutsuvieras, kutsuääni, kyläkutsu, päivälliskutsu, rukouskutsu, vierailukutsu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kutsu Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kutsu (gen kutsu, part kutsut)

  1. (lastenkieltä) hauva

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kutsu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • kutsu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)