kuule

Suomi

Verbi

kuule

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuulla
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuulla
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuulla

Aiheesta muualla

• Artikkelit 74, 953 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Joruba

Interjektio

kúulé

1. vierailulle saavuttaessa tervetulotoivotukseen vastaukseksi esitettävä tervehdys

Ääntäminen

• IPA: /kúūlé/

Tavutus

• tavutus: kúū‧lé

Huomautukset

• Kohtelias puhuttelu edellyttää pronominin ẹ käyttöä välittömästi sanan edellä.

Viro

Substantiivi

kuule

1. (taivutusmuoto) yksikön allatiivimuoto sanasta kuu

Substantiivi

kuule

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kuul